Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.
Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni
ja erään äidin suun sydäntäni vasten:
nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa.
Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi perjantaina 7.11. klo 18.30 alkaen
uuteen kotiini Töölön Kajanuksenkadulle.
Kuten olette ehkä huomanneet, asunnot ja elämäntilanteet vaihtuvat, mutta jokin maallista mammonaa tärkeämpi osa elämissämme vain on ja pysyy. Taidattekin jo tietää, mihin viittaan, rakkaat kanssamatkaajani. Kerääntykäämme siis yhteen juhlistamaan ystävyyttä ja toistemme kohtaamista. Juuri nyt on mitä parhain aika juhlia!
Tarjolla on pientä purtavaa ja alkumaljat, mutta nyyttärihenki, tuo vanha ja uskollinen seuralainen, on aina tervetullut vieras.
Tule sellaisena kuin olet, saavu hetkeksi tai jää koko illaksi.